Skip to content

Pientaloteollisuuden viestit kuntapäättäjille

Kimmo Rautiainen

Kunnilla on kaavoitusmonopoli, eli ne päättävät minne ja minkälaisia asuntoja kunnassa rakennetaan. Pientaloteollisuudella on kaksi pääviestiä kevään kuntavaaleissa valituille valtuutetuille:

1.  Monipuolinen asuntotarjonta on vetovoima- ja pitovoimatekijä kaiken kokoisille kunnille – myös suurimmille kaupungeille

2. Pientalokaavoituksesta löytyy ratkaisuja myös kaupungistumiseen

Monipuolinen asuntokanta monipuolistaa väestörakennetta, mikä on tehokas keino torjua asuinalueiden eriytymistä. Omakotiasumisen mahdollistaminen on kunnille myös hyvä keino sitouttaa nykyisiä asukkaita ja houkutella uusia, esimerkiksi lapsiperheitä.

Kaupunkimaisella pientalokaavoituksella saavutetaan jopa yllättävän hyvä aluetehokkuus ja joukkoliikenteen edellyttämä asukastiheys. Pientaloilla voidaan monipuolistaa uusien asuinalueiden asuntokantaa.

Asumistoiveet ovat erilaisia ja asumistarpeet muuttuvat elämänkaaren aikana. Siksi uusille asuinalueille tarvitaan monipuolista asuntotarjontaa.

Suomessa valmistui viime vuonna yli 20 000 asuntoa, joista pientalojen eli omakoti-, pari- ja rivitalojen yhteenlaskettu osuus oli 25 %.  Asuntomessujen Asumisen ihanteet -tutkimuksen mukaan yli 70 % suomalaisista haluaisi asua pientalomaisesti. Epäsuhta toiveiden ja todellisuuden välillä on silmiinpistävä. Suurissa kaupungeissa ero on vielä suurempi: Espoossa pientalojen osuus valmistuneista asunnoista oli 8 %, Helsingissä ja Tampereella 6 %, Turussa 7 %, Vantaalla 18 % ja Jyväskylässä 22 %. Oulu erottautuu muista suurista kaupungeista – siellä pientalojen osuus oli 41 %.

Kaupungistuminen jatkuu ja asuntorakentaminen painottuu kasvualueille: suurimpiin kaupunkeihin, niiden kehyskuntiin ja maakuntakeskuksiin. Kaavoituksessa tulisi ottaa pelkkien kerrosneliöiden ja asuntojen lukumäärän lisäksi mittariksi myös asumistoiveet, asumisen laatu sekä asuntokannan monipuolisuus.

Pientaloilla voidaan monipuolistaa kaupunkimaisten alueiden asuntokantaa ja siten myös niiden väestörakennetta. Tämä on tehokas keino torjua asuinalueiden eriytymistä eli segregaatiota.

Mitä monipuolinen asuntokanta tarkoittaa? Jonkun mielestä se tarkoittaa asuntojen kokoa: tarvitaan yksiöitä ja perhekoon asuntoja. Toiselle se saattaa tarkoittaa hallintamuotoa: tarvitaan vuokra-, asumisoikeus- ja omistusasuntoja. Rakennusliikkeen edustaja saattaa puhua rakentamisen rahoituksesta: tarvitaan tuettua ja vapaarahoitteista asuntorakentamista. Usein unohtuu talotyyppien moninaisuus: tarvitaan omakoti-, pari-, rivi- ja kerrostaloja.

Asumistoiveet ovat erilaisia ja asumisen tarpeet muuttuvat elämänkaaren aikana. Jollekin omakotitalo on suurin haave, mutta toisen mielestä kerrostaloasunto kävelyetäisyydellä metroasemasta on unelmien täyttymys.

Elinvoimaiset asuinalueet tarjoavat erilaisia asuntoja erilaisille kotitalouksille: yksinasuville, pariskunnille, lapsiperheille ja uusioperheille. Ensiasunnoksi tarvitaan pieniä vuokrakerrostaloasuntoja, perheille pientaloja omalla pihalla ja ikäihmisille vaivatonta rivitalo- ja kerrostaloasumista – mieluiten samalta tutulta alueelta, jossa asuu asumisvuosien aikana löytyneet ystävät ja tutut.

Pienemmille ja keskikokoisille kunnille omakotiasumisen mahdollistaminen on tehokas keino houkutella lapsiperheitä ja hyviä veronmaksajia.

Viime vuosina kaavoituksessa ja asuntorakentamisessa on keskitytty kerrostaloihin, ja pientalorakentamisen mahdollisuudet ovat jääneet suurelta osin hyödyntämättä. Kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara, työelämäprofessori Anssi Joutsiniemi ja arkkitehti Teemu Jama selvittivät muutama vuosi siten pientalorakentamisen mahdollisuuksia kaupungistumisessa. Työryhmän loppuraportti sai osuvan nimen: Pientalot kaupungissa – asuntopolitiikan ja kaavoituksen käyttämätön resurssi.

Vaikka pientaloilla ei päästäkään samoihin kerrosalamääriin kuin kerrostalorakentamisella, pientaloilla voidaan monipuolistaa asuinympäristöjä – myös kaikkein tiiviimmillä alueilla.

Kaupunkimaisella pientalorakentamisella päästään jopa yllättävän hyvään aluetehokkuuteen (ea). Pientalomittakaavalla on omia tehokkuustekijöitä:

Kaupungistumiskeskustelussa yhdistetään usein yksityisautoilu ja pientaloasuminen. Työryhmä toteaa kuitenkin, että autoriippuvuus ei ole asukkaan tai talotyypin ominaisuus, vaan se on seurausta asuinalueen sijainnista yhdyskuntarakenteessa. Työryhmä toteaa myös, että pientalomittakaavalla päästään jopa helposti joukkoliikenteen edellyttämiin asukastiheyksiin. Lisäksi raportissa todetaan, että asuntorakentamisen tiiveydellä on myös negatiivisia vaikutuksia (mm. sosiaaliset vaikutukset, ympäristö- ja terveysvaikutukset).

Pientalokaavoitus tulisi nähdä vaihtoehtona uusien kerrostaloalueiden monipuolistamiseen. Raportin esipuheessa todetaan, että maamme parhaimmat kaupunkitilat ovat aina koostuneet erilaisten ja erikokoisten rakennusten kudelmasta. Esimerkkinä mainitaan Helsingin Munkkinimi ja Espoon Tapiola sekä monien pikkukaupunkien viihtyisät keskustat.

Miten pientalot palautetaan osaksi kaupunkien kehittämistä? Ensimmäinen askel on toteutettavissa jo kaupungin päätöksellä kaavoittaa uusille alueille myös pientaloja sen sijaan, että ensisijaisesti tavoiteltaisiin vain korkeaa kerrosalamäärää. Myös julkinen keskustelu tulisi tuoda määrällisistä tavoitteista kestävän kaupungistumisen kehittämiseen – kerrosalaneliöiden seuraamisesta väestön, asuinalueiden laadun ja ympäristön moninaisuuden seurantaan. Myös maankäytön ja liikenteen suunnittelun käytäntöjä on jalostettava myös kaupunkimaiseen pientalorakentamiseen soveltuvaksi. Lisäksi pientaloteollisuuden on kehitettävä ratkaisuja laajempien alueiden toteuttamiseen.

Monissa kunnissa uudet valtuustot laativat – tai vähintäänkin tarkentavat – oman kuntansa asunto- ja maapoliittisia tavoitteita nyt alkavalle valtuustokaudelle. Pientaloteollisuuden toive on, että tässä työssä huomioitaisiin paremmin kuntalaisten asumistoiveet.