Tutkimuksessa verrattiin uusissa ja vanhoissa rakennuksissa asuvien ihmisten kokonaishiilijalanjälkeä tiiveydeltään erilaisilla alueilla. Tiiveimpään alueeseen kuuluivat kerrostalovaltaiset keskustat, seuraava alue muodostui melko tiiviistä pientaloalueista ja kolmas väljistä omakotitalotaloalueista. Vuoden 2003 jälkeen valmistuneet rakennukset luokiteltiin tutkimuksessa uusiin rakennuksiin. Tutkimuksessa oli mukana kaikki Suomen kaupungit.

Uusien ja väljimpien alueiden asukkaiden kokonaishiilijalanjälki oli tutkimuksen mukaan pienempi kuin vastaavilla vanhoilla alueilla.

Yksi selittävä tekijä on se, että pientalojen energiatehokkuus on parantunut 2000-luvulla huimasti

Lisäksi uusiutuvat energiamuodot, erityisesti maalämpölämpöpumput, ovat kasvattaneet suosiotaan pientalojen lämmityksessä. Pientalojen asukkaat ovat myös vapaampia tekemään päätöksiä ja ovat motivoituneita investoimaan kustannustehokkaisiin energiatehokkuutta parantaviin ratkaisuihin.

Uusissa keskusta-asunnoissa asuvien kokonaishiilijalanjälki oli huomattavasti suurempi kuin väljemmillä alueilla asuvilla. Tähän on syynä se mm. se, että kulutuksesta ja matkailusta aiheutuva päästöt ovat keskustoissa asuvilla suuremmat. Päästöt olivat uusissa keskusta-asunnoissa suurempia kuin vanhoissa keskusta-asunnoissa asuvilla huolimatta siitä, että suoraan asumisesta aiheutuvat päästöt ovat pienentyneet.

Aalto-yliopiston tutkijaryhmän mielestä tiiviin kaupunkirakenteen ja väljempien asuinalueiden vastakkainasettelua tulisi välttää. Tiiveydeltään erilaisilla alueilla tarvitaan erilaisia tehostamistoimia, jotta kasvihuonekaasuja voidaan jatkossakin pienentää tehokkaasti. Ihmisten kulutustottumuksilla on valtava merkitys päästöihin, mutta kaupunkirakenteen tiiveyden lisääminen ei ole ratkaisu päästöjen pienentämiseen.

Julkaisu Aalto-yliopiston tutkimuksesta: New Energy Efficient Housing Has Reduced Carbon Footprints in Outer but Not in Inner Urban areas. Environmental Science& Technology. 2015. Juudit Ottelin, Jukka Heinonen, Seppo Junnila.