• Etusivu
  • Ajankohtaista
  • PTT
  • Toiminta
  • Hyötytietoa
  • Tutkittua tietoa
  • Jäsenyritykset
Uutisia pientaloteollisuudesta
Lööppi huomispäivän lehdessä?

”Kunnat puolittivat tonttien hinnat!”

Kirjoitus on julkaistu PTT:n uutiskirjeessä syyskuussa 2016

Rakennusteollisuus RT ry:n vastikään julkaistu katsaus suhdanteisiin osoitti, että omakotitalojen aloitusten pohja on nyt viimein nähty. Viime vuonna aloitettiin 6 400 omakotitalon rakentaminen, joka on enää 5 prosenttia edellisvuotta vähemmän. Tänä vuonna aloituksia arvioidaan kertyvän 6 500 ja ensi vuonna määrän ennakoidaan olevan jo 7 000.

Luvut ovat kannustavia, etenkin kun huomioidaan, ettei Suomen talous ole vielä kummoisessakaan nousukiidossa ja pientalorakentamiselle ounasteltiin kasvua vasta kun talous on muillakin elämisen osa-alueilla mallillaan. Arvioitua aikaisempaa käännettä parempaan selittää osaltaan patoutuneen kysynnän purkautuminen. Yleisestä, heikohkosta taloustilanteesta on tullut monien mielissä jo se normaali tilanne, joten akuuttia hätää vaikkapa työpaikan menettämisestä ei enää tunneta. Useamman varovaisen vuoden jälkeen uskalletaan katsella elämässä eteenpäin ja tehdä uusia siirtoja myös asumiseen liittyvissä ratkaisuissa.

Vaan ei niiden ratkaisujen tekemistä aivan helpoksi edelleenkään tehdä. Nopea kaupungistuminen houkuttaa kaavoittajia tarjoamaan valtaosan tyhjistä tonttimaista kerrostalorakentamiseen. Pieneen tilaan halutaan saada mieluummin enemmän kuin vähemmän ihmisiä. Omakotitonttien vähäinen määrä saa aikaan sen, että etenkin kasvukeskuksissa niiden hinnat karkaavat monen tavallisen työssäkäyvän käsistä. Ratkaisu ongelmaan on yksinkertainen ja annan sen vapaasti kuntapäättäjien käyttöön: pientalotonttien ylikaavoittaminen.

Hiukan asiaa kärjistäen, jos kaupungissa on parisataa halukasta tontinostajaa, mutta tarjolla vain parikymmentä tonttia, niiden hinnat voidaan käytännössä hilata kuinka ylös tahansa – kourallinen hyvin maksukykyisiä ostajia löytyy aina. Jos tontteja olisi tarjolla kymmenkertainen määrä, niiden hinnat pysyisivät kohtuullisina ja ne olisivat myös aivan tavallisten perheiden ulottuvilla. Jos tällä menetelmällä kaupunki kokee häviävänsä jotakin maan neliöhinnassa, se ehdottomasti voittaa saamalla asukkaikseen hyviä, asuinpaikkaansa sitoutuneita veronmaksajia. Maltillinen maan hinta kannustaisi varmasti myös pankkeja auliimpaan lainanantoon omakotirakentajille. Lainanmyöntäjien kitsaus on nimittäin toinen merkittävä pullonkaula, joka jarruttaa pientaloasumisen edistämistä.

Aivan koko Suomi, kasvukeskuksiaan myöten, on täynnä väljästi rakennettuja asuinalueita ja puolityhjiä tontteja, joita voisi helposti hyödyntää pientalovaltaisessa täydennysrakentamisessa. Useat hyvät aikeet ja suunnitelmat täydennysrakentamisesta ovat hautautuneet byrokratian rattaisiin. Muualla Euroopassa väljien tonttien jakaminen ja monimuotoinen täydennysrakentaminen ovat jo arkipäivää – toivottavasti myös meillä, mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.

Perhe, joka tavoittelee kodikseen nimenomaan pientaloa, harvoin tosissaan haaveilee asumisesta kaupungin ytimessä, vaikka ”unelma omakotitalosta, kaupungin keskustassa, järven rannalla” sitkeänä ihmisten mielissä elääkin. Mutta asia, josta lähes poikkeuksetta kaikki haaveilevat, ovat hyvät liikenneyhteydet työssäkäyntialueelle ja palveluiden äärelle. Kaavoittajan kannattaa siis pitää mielessään pientalorakentajat myös hiukan etäämmällä sijaitsevan rakentamattoman maan kohtalosta päättäessään, kunhan liikenneyhteydet alueelle ovat hyvät ja peruspalvelut ovat jo tarjolla tai ainakin helposti toteutettavissa.

Mielessä on silti edelleen pidettävä valinnanvapauden mahdollisuus. Vaikka trendi onkin se, että kasvukeskukset täyttyvät täyttymistään, on tärkeää, että haja-asutusalueelle rakentamisesta ei tehdä peikkoa. Maaseudun rauha on monille yhtä lailla asumisen vetovoimatekijä, kuin toisille käsivarrenmitan päässä olevat palvelut.

Kaikkien osapuolten kannalta on edullista, että myös kasvukeskusten rakennuskanta pidetään mahdollisimman monipuolisena. Asiaa täytyy ajatella myös tulevien sukupolvien puolesta – ei ole oikein, jos kaavoittajat ja kuntapäättäjät omalla toiminnallaan ajavat ajatusmaailmaa sitä kohti, että tulevaisuudessa vallitseva asumismuoto on vuokrayksiö oman talon sijaan. Kaupungistuminen on suuntaus, jota emme voi pysäyttää, mutta kaupunkilaisten asumismukavuuteen ja sen myötä koko elämisen laatuun vaikuttaminen on mahdollista.


Mikko Tahkola
Toimitusjohtaja, Jukkatalo Oy
 

Mikko_Tahkola

Jukkatalo Oy:n toimitusjohtaja Mikko Tahkola

Verkkovaraani 2010